Tervetuloa lukemaan äidin tarinaa

16.10.2021 Miksi kirjoitan ”Muistisairaan äidin tarina – Blogia”?

Jokainen elämä on uniikki. Jokainen ihminen on arvokas.
Jokainen kokemus on ainutlaatuinen.

Jokainen, joka joutuu kokemaan muistisairauden ja muistisairaan läheisen rinnalla kulkemisen, tarvitsee kaiken sen tiedon ja tuen, mitä meillä ympärillä olevalla yhteiskunnalla ja yksilöillä on mahdollisuutta antaa.

Tie on raskas ja kivinen ja matkalla tulee vastaan paljon asioita, joiden äärellä on ensimmäistä kertaa – vailla aiempaa kokemusta.

Meillä on vain yksi elämä, vanhemmat, lapset, lapsenlapset tai sitten ei ketään niistä. Voimme joutua elämään elämämme aivan yksin. Yhteiskunnan pitää olla silloin perheemme, tukemme ja kulkea aidosti rinnallamme, kun tukea tarvitsemme.

Me vanhetaan kaikki, päivä päivältä ja joskus tulee eteen se päivä, jolloin kaikki on ohi, mitään ei ole enää tehtävissä ja elämä loppuu – ”Yhtenä päivänä me kuollaan kaikki, mutta kaikkina muina päivinä me eletään”, joku viisas on joskus sanonut.

Niinä muina päivinä meidän siis pitää rakentaa meitä itseämme ja tätä meidän yhteiskuntaa sellaiseksi, joka hyväksyy ihmisen, sairauden ja vanhuuden. Yhteiskuntaa, joka antaa arvoa elämälle ja kehittyy kokemustiedon kautta. Jotta yhteiskunta puolestaan voisi kehittyä kokemustiedon kautta, täytyy kokemukset kertoa avoimesti tarinoiksi.

Haluan omalta osaltani kantaa korteni tähän yhteiseen kehittämisen kekoon ja niinpä kerron teille tämän ”Muistisairaan äitini tarinan”. Teen sen Blogina siksi, että se olisi mahdollisimman monen asiasta kiinnostuneen saatavilla, olipa kiinnostuksen syy sitten yksityinen tai ammatillinen.

Muistisairaan äidin tytär Satu